Kuriton biisonilauma väänsi pakkovoiton viikingeistä

40 minuuttia. 23 ohi heitettyä kakkosta. Viisitoista ohi viskottua kolkkia. Yhdeksän epäonnistunutta vapaaheittoa. 38 levypalloa, kymmenen menetystä ja viisi riistoa. Neljätoista koriin johtanutta syöttöä. 21 joukkueelle vihellettyä virhettä.

Vaihtoruletti. 82 tehtyä pistettä vastustajan 74 vastaan. Voitto. Voiton jälkeen tiedotustilaisuudessa synkkääkin synkempi päävalmentaja Greg Gibson paljon kertovine katseineen ja normaalia vihaisempine kommentteineen

Tästä kaikesta oli hallitsevan koripallon Suomen mestarin Nilan Bisons Loimaan lauantain alkuiltapäivän voitto Salon Vilpas Vikingseista tehty.

Biisonit isännöivät kauden yhdellä voitolla ja kolmella tappiolla aloittanutta salolaisryhmää kurittomasti. Joukkue tuli peliin huonosti valmistautuneena ja unohti heti ylösheiton jälkeen kaikkein tärkeimmän ja tähdellisimmän eli tiiviin joukkuepuolustamisen. Viikingit sen sijaan pelasivat intohimoisesti ja halukkaasti, hakivat alkupelissä irtopallot ja juoksivat pallot koriin luvattoman helposti. Tauolla vieraat johtivat koriluvuin 37- 43.

Tauolla pukukopissa huudetaan ja kovaa. Huutaja on Gibson, joka ei tajua joukkueensa alisuorittamista. Pelaajien keskinäinen kunnioitus on unohtunut ja joukkuepelaamisesta ei ole tietoakaan. Virkamiespalloiluun sortunut kotijoukkue muistelee menneitä, mietiskelee viime kevään mestaruutta, eikä toteuta perussääntöä, jonka mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Kolmennalle ja neljännellä jaksolla alkaa Martin Zeno –show. Jenkkilaituri kantaa lähes yksin vastuun joukkueensa onnistumista ja säkittää pelissä muhkeat 31 pistettä. Viikinkien valmentaja Mikko Tupamäki myöntää pelin jälkeen, etteivät salolaiset puolustaneet Zenoa millään tavalla järkevästi, vaan antoivat miehen huseerata kentällä mielin määrin ykköspalkinnon arvoisesti.

Neljännen jakson puolivälissä Ville Mäkäläinen nostaa 750 -päisen loimaalaiskatsomon iloksi tasoaan ja pussittaa kuusi pistettä ja vie kotijoukkueen lopulliselle karkumatkalle. Salolaisten tossu alkaa painaa, eikä loppukiristä ole tietoakaan.

-Kyllä me pukukopissa tauolla tajusimme mitä pitää tehdä. Pyydän valmentajalta koko joukkueen puolesta anteeksi, ettemme olleet valmiita peliin. Meidän piti puolustaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Meillä on edessä pitkä matka, Mäkäläinen muotoilee pelin jälkeen.

Ryan McDade joutuu painimaan koko pelin lähes yksin korien alla repien lopulta yhdeksän levypalloa ja pussittaen yksitoista pistettä. Muutama levypalloista jää jenkkisentterin käsiin juuri oikealla hetkellä ja antaa kotijoukkueelle mahdollisuuden juosta nopeita hyökkäyksiä. Kentän toiseen päähän vauhdilla viilettänyt Matti Nuutinen jää kuitenkin kerta toisensa jälkeen kuitenkin ilman syöttöä. Nuutinen päätyy lopulta yhdeksään pisteeseen.

Biisonilauma ravaa kentän päästä toiseen ilman todellista johtajaa. Vaikka Jeb Ivey antaa pelissä seitsemän koriin johtanutta syöttöä ja jatkaa peräkkäisissä peleissä onnistuneiden kolmosten putkeaan, on joukkueen peli sielu kuin varjo itsestään. Nopeasti virhevaikeuksiin joutunut Ivey tekaisee pelissä vaatimattomat kahdeksan pistettä ja sortuu peräti neljään pallonmenetykseen. Niin kertoo tilasto, oikeasti niitä oli huomattavasti enemmän.

Pelin jälkeen lehdistötilaisuuteen saapuu vihainen päävalmentaja. Gibsonin katse on synkkääkin synkempi, näyttää ihan siltä kuin mies olisi vanhentunut reilussa parissa tunnissa kymmenen vuotta. Puheenvuoron saatuaan Gibson ei säästele sanojaan.

-Emme olleet keskittyneitä. Emme pelanneet joukkueena. Eniten minua huolestuttaa se, että kentällä ei ollut hauskaa. Puolustimme edelleen huonosti, eivätkä pelaajat luottaneet toisiinsa. Meillä on niskassamme paha riippa, mestaruusviiri, joka on ripustettu tuonne kattoon. Kaikki eivät ole vieläkään sisäistäneet, että mestaruuskausi on enää vain muisto. Nyt pitää keskittyä tähän kauteen ja yrittää parantaa. Sen me teemme, mutta juuri nyt olemme monta viikkoa jäljessä siitä, missä olimme viime kaudella, Gibson sanoo todella vihaisesti ja poistuu.

Viikinkien kollega Mikko Tupamäki ei ole paljoakaan Gibsonia tyytyväisempi, ja  miksi olisi kun alla on jälleen yksi kirvelevä tappio.

-Hävisimme Martin Zenolla. Hän oli meille tänään mahdoton pysäytettävä, Tupamäki kuittaa.

Nilan Bisons voittaa huonolla pelillä, mutta voittaa kuitenkin. Voitto ei kuitenkaan takaa mitään, sillä seuraavaksi vastaan asettuu kaksi kovaa päänahkaa, Joensuun Katajan ja Kauhajoen Karhun, saalistanut Kouvolan Kouvot. Ottelu pelataan biisoniveräjässä keskiviikkona 20. lokakuuta.

koriliigafinaalit.suomi kysyykin, vastaavatko joukkueen pelaajat haasteeseen, joka heille hyvissä ajoin ennen kauden alkua heitettiin. Ovatko pelaajat kylläisen ähkyjä viime vuoden menestyksestä, vai riittäkö nälkä myös runkosarjassa? Jos riittää hyvä, ellei riitä, on joukkueen taustajoukkojen reagoitava nopeasti. Muutoin ollaan samassa tilanteessa kuin lauantaina hävinnyt Vikings; sinnitellään sillä mitä on saatavissa, mutta ei muuta.

Tässä vaiheessa kautta ei kirveen heittäminen kaivoon ole hyväksyttävää. Runkosarjan ”turhatkin” pelit on pelattava riittävällä intensiteetillä ja pelirohkeudella sekä itseensä, mutta ennen kaikkea toinen toisiinsa luottaen. Seuraavista neljästä pelistä faneille kelpaa vain voitto. Tai ainakin selkeääkin selkeämpi tason nosto, jota ammattilaisilta voi vaatia ilman turhia itsesyytöksiä.