Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta samalla pelätty, ettei se koskaan toteudu. Mutta nyt toteutuu.
On keskiviikko 2. toukokuuta 2012 ja Nilan Bisons Loimaa kohtaa miesten Korisliigan ensimmäisessä loppuottelussa Joensuussa Joensuun Katajan illalla puoli seitsemän alkavassa kamppailussa.
Joukkue on jo matkalla omalla erikoisvsarusteiselle bussilla kohti Pohjois-Karjalaa, kun saan silmäni auki levottomasti nukutun yön jälkeen. Kömmin silmät turvoksissa keittiöön, lataan kahvinkeittimen, napsautan sen päälle ja käyn pikaisesti jääkylmässä suihkussa.
Suihkun jälkeen nautin aamupalan, joka on yksinkertainen mutta tehokas ja pitää mielen virkeänä. Pari isoa mukillista vahvaa kahvia, kaksi lasia appelsiinituoremehua, verenpainelääke sekä ennakoivasti tabletti särkylääkettä.
Matkarepun pakkaaminen sujuu tuttuun tyyliin nopeasti ja kustannustehokkaasti. Mukaan kannettava MacBook, mokkula, kuulottimet sekä virtajohto. Matkalukemiseksi alkuyöstä puoleen väliin kahlattu uutuusdekkari Operaatio Troijalinen, Nälkäpelin kakkososa sekä koripalloaiheista kirjallisuutta. Reppuun vielä eväsleivät, eilen grillatut kanankoivet sekä juomapullo.
Niin sijattu kuin on pedattu. Biisonijoukkue on kotimaisen koriskauden suurin yllättäjä. Greg Gibson ja loistavasti roolitettu joukkue ovat tehneet sensaatiomaisen hienoa työtä koko kauden. Joukkue on ollut yksi sarjan tasaisimmista, ja kun runkosarjan ottelut finaalivastustaja Katajaa vastaan päättyivät 2 - 2, kaikki on mahdollista.
Joukkue on valmis niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Minäkin olen, kun päivän agendana on blogota koko päivä vähintäänkin parin tunnin välein tunteista ja tapahtumista tien päällä.
Matka kohti Pohjois-Karjalaa voi alkaa. Here I come Joensuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti