Greg Gibson valmensi Loimaan Korikonkarit miesten Korisliigaan pari vuotta etuajassa vuosi sitten keväällä. Silloin sain olla todistamassa ihmettä ja siitä kirjoittaakin. Sen jälkeen on tapahtunut paljon tai pikemminkin valtavasti, melkein niin paljon, että se menee yli kaiken ymmärryksen.
Gibson sai seurajohdon ymmärtämään, että joukkue pitää saada kasaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin myös tapahtui. Gibson sai joukkueeseen haluamansa pelaajat, kokemusta sekä nuoria lupaavia ja ennen kaikkea nälkäisiä kokelaita, joiden kaikkien sitoutuminen lajiin on ollut vahvaa. Yksikään pelaajista ei myöskään pelännyt muuttaa koripallon tuppukylään kun kutsu kävi.
– Olen aina uskonut, että kun saat ympärillesi hyviä ihmisiä, hyviä asioita tapahtuu. Näin kävi meille, Gibson toisti toistamiseen kauden aikana.
Syksyllä, ennen sarjakauden alkua moni asiantuntija veikkasi, että kokematon rookievalmentaja Gibson olisi ensimmäinen, jolle osoitetaan ovea huonon menestyksen johdosta, mutta kuinkas kävi. Gibson laati omannäköisensä pelikirjan, roolitti joukkueen täydellisesti ja voitot seurasivat toinen toisiaan. Syntyi loimaalainen korishurmos, johon osallistuivat kaikki koripalloperheen jäsenet ennen näkemättömällä innolla ja sitoumuksella.
Nilan Bisons Loimaaksi nimensä vaihtanut liki viisikymppinen koripalloseura raivasi tiensä pudotuspeleihin sijoittumalla runkosarjassa toiseksi. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella laulukuoroon lähti Lappeenrannan NMKY. Toisella kierroksella oli Tampereen Pyrinnön vuoro päättää kausi biisoneiden pihdeissä. Loppuottelusarjassa vastaan tuli ehdoton ennakkosuosikki Joensuun Kataja. Biisonit eivät kuvia kumartaneet, vaan ottivat mestaruuden lopulta suvereenin esityksen jälkeen. Vain ensimmäisessä kotiottelussa kärsitystä jatkoaikatappiosta jäi valju maku, mutta kuka siitä enää välittää.
Greg Gibson oli keskiviikon kultajuhlissa hiljainen mutta onnellinen mies. Hän antoi pelaajiensa ottaa ilon irti mestaruudesta, itse hän vetäytyi hieman sivummalla, eikä tehnyt itsestään suurta numeroa. Gibson viihtyi enemmän juhlissa mukana olleen isänsä seurassa kuin olisi ilakoinut ja riehunut hullun lailla, niin tyypillistä vaatimattomalle päävalmentajalle, joka suitsutti omiaan useaan otteeseen.
– Olemme uskoneet unelmaan ensimmäisestä päivästä alkaen. Pelaajat eivät ole jättäneet ainuttakaan harjoitusta väliin. Olemme iso perhe, joka ei antanut koskaan periksi. Olemme kaikki olleet äärimmäisen sitoutuneita. Tuskin itsekään vielä tajuan, mitä olemme saavuttaneet, Gibson mietti.
Greg Gibsonia on syytä onnitella loistavasta työstä, mutta samalla muistaa, että valmennustiimissä ja taustajoukoissa on monta muuta tärkeää henkilöä, pelaajista puhumattakaan.
Onnitella Gibsonia pitää myös Suomen Koripalloliiton huippuvalmentajatutkinnosta. Sen Gibson läpäisi hyvin arvosanoin ja sai todistuksen tutkinnosta viime viikonloppuna ennen ratkaisevia finaalipelejä.
Kiitos Greg Gibson. Kukaan tuskin voi väittää, etteikö amerikkalainen olisi mies paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti